Biisilista tulevaisuuden hoitokotia varten

Loppukeväästä olimme anopin hoitokodin kevät-/kesäjuhlassa, jossa oli muusikkoduo esiintymässä ja soittamassa asukkaiden toivemusiikkia. He olivat sympaattisen oloisia nuoria miehiä, ja mietin heidän repertuaariaan. Arvuuttelin, mitä musiikkia Pirjo mahtaisi haluta kuunnella, millaisesta musiikista hän piti, kun vielä muisti toimi. Appeni sanoi, että hän oli aikoinaan pitänyt esim. Bruce Springsteenistä. Muistin, että hän oli myös tykännyt meidän häissämme soitetusta musiikista, lähinnä sekalaista omaa lempimusaani.

Kirjoitin toivelistaan Springsteenin ja kuulin, kun duo jutteli keskenään, etteivät taida osata lonkalta mitään hänen biiseistään. Sen sijaan he soittivat kaikenlaista suomalaista, ihan mukavaa hyväntuulen musiikkia, jollaista monesti yhteislauluinakin lauletaan. Ajattelin, että anoppini ikäluokka on saattanut nuorena olla hulluna Beatlesiin tai Rolling Stonesiin tai vaikka mihin, joita nykyäänkin kuunnellaan, eikä välttämättä ole innoissaan suomalaisista yhteisrallatuksista.

Sen jälkeen olen kehitellyt ajatusta biisilistasta sitä aikaa varten, jos minustakin tulee muistisairas ja olen jossain hoitokodissa, jossa älytään soittaa hoidokeille musiikkia. Ajattelin, että teen valmiiksi listan, jonka myötä alan vähintään hymyillä ellen sitten saa jotain raivokasta tanssikohtausta tai moshaussessiota. Vielä en ole mitään listannut, mutta suomalaisista en varmaan kelpuuttaisi kovinkaan montaa, paitsi 22 pistepirkko, Mikko Joensuu, The Leo Bugariloves ainakin. Ulkomaalaisia bändejä ja artisteja olisi sitten valtava lista.

Kauhistuttaa ajatus, että olisin hoitokodissa, jossa soitetaan jotain omasta mielestäni ihan kamalaa musiikkia. Tulee mieleen aika, noin parikymppisenä, jolloin joku Paula Koivuniemen kappale sai aikaan suorastaan aggressiota. En halua alkaa riehua vanhana jonkun Aikuisen naisen takia. Jos on koko elämänsä käsitellyt tunne-elämäänsä musiinkin kautta, luulisi sen säilyvän, vaikka dementia iskisi. Jos kuulisin itseäni aikoinaan miellyttäneitä kappaleita, varmasti tuntisin oloni onnelliseksi, vaikken mitään muuta tajuaisikaan. Toisaalta kuolemaa voisi jouduttaa esim. soittamalla tietyntyylistä Suomi-iskelmää. Taidan tehdä toisen listan sellaisesta musiikista.

https://youtu.be/narZyGcnixM

Päiväkirja bullet journal -tyyliin

Vuoden lopussa huomasin ensimmäisen kerran bullet journal -sanan. Samoihin aikoihin Hesarissa joku kirjoitti kokemuksiaan päiväkirjan pitämisestä bujo-tyylillä. Sitten vielä tytär sanoi aikovansa aloittaa sellaisen pitämisen. Ajatus jäi itselleni kytemään.

Olen aina tykännyt päiväkirjojen pitämisestä ja kalentereista. Bujossa ne yhdistyvät. Aloin etsiä inspiraatiota ja ideoita Pinterestin kautta, löysin sieltä myös neuvoja, miten sellaista pidetään ja mistä aloittaa.

Ideahan on varsin yksinkertainen: hankitaan tyhjä vihko, johon alkuun laitetaan sisällysluettelo, joka täydentyy sitä mukaa kun kalenteri täyttyy. Kalenteria pidetään vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivätasoilla, ja merkinnät voivat olla päiväkirjamaisia tai listoja tehtävistä töistä, tavoitteista, unelmista yms. Lisäksi voi tehdä muistiinpanoja erilaisista asioista, esim. luettavista kirjoista ja nähdyistä elokuvista. Erilaiset seurantasivutkin ovat tyypillisiä, mm. siivousrutiinit, liikunta, ruoka.

Ihastuin taannoin Mia Kankimäen kirjaan Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Siinähän tutkitaan Heian-kaudella elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shonagonia (noin 966-1017), jonka kirjoitukset olivat myös usein listoja erilaisista aiheista. Yksinkertaisia to do -listoja olen jo töissä tottunut tekemään, jotta ei tarvitsisi niin paljon muistaa asioita ja hillitä siten stressiä. Omasta bullet journalistani on tulossa varsinainen tyynynaluskirja, johon kirjoittelen muistiinpanoja ja listoja sekä myös piirtelen.

Olen tästä piirtämisulottuvuudestakin todella innoissani. Joskus parikymppisenä piirtelin kuvia päiväkirjoihini, sittemmin se on jäänyt piirusteluksi sivujen marginaaleihin. Tässä bujo-touhussa ne tuntuvat kuuluvan asiaan, ainakin ne elävöittävät sivuja kovasti. Olen kerännyt Pinterestiin paljon erilaisia piirustusideoita, vaikka pikkuhiljaa sitä varmaan piirtää, mitä itse huvittaa, mutta alkuun aion katsoa mallia, jotta käsi harjaantuu.

Alle viikon olen nyt tehnyt itselleni erilaisia sivuja, ja olen yhtä koukussa kuin teinikalenterien pitoon aikoinaan.

Oma tila

Joululoma on onneksi sen verran pitkä, että ehtii tulla tunne, ettei ole mitään tekemistä. Silloin tulee bloggaaminenkin mieleen.

Takana on pahin syksy pitkiin aikoihin. Meinasin palaa loppuun, kun ei jäänyt vapaa-aikaa millekään omalle näennäisen vähäpätöiselle puuhastelulle. Pidän työstäni silloin kun sitä on sopivasti. Silloin teen vapaa-aikanakin mielelläni kaikenlaisia töihin liittyviä asioita, keksin uutta opetusmateriaalia tai opettelen jonkin uuden taidon, josta on töissä hyötyä. Tänä syksynä olen kai ollut aika iloton töissä, mikä on huono asia. Paljosta työstä on saanut onneksi parempaa palkkaa. Järkevä ihminen varmaankin säästäisi, mutta olen nyt ajatellut niin, että voin myös hankkia jotain, mikä tuottaa ehkä pidempään itselleni iloa kuin pelkkä saldon kasvattaminen.

Esikoiseni muutti alkusyksystä omilleen, haikeaa on ollut, mutta se on myös tuonut uudenlaisia onnen tunteita. Syksyn mittaan aloimme pikku hiljaa tehdä muutoksia kotiin, kun konkretisoitui, millaisen tyhjän tilan hänen poismuuttamisensa jätti.

Oli ihanaa heittää tavaroita pois tai edes vielä niitä jonnekin muualle säilöön. Ikävä kyllä meitä riivaa säilyttämisen kulttuuri. Vaikka tavarasta pitäisi päästä eroon, takaraivossa jyskyttää tunne, että elämme epävakaita aikoja, mitä jos näitä joskus tarvittaisiin, jos en minä, niin ehkä joku muu. Mökillä on varastointitilaa, joten sinne sitä rompetta sitten viedään.

Kun nuorempi lapsi sai isosiskonsa entisestä huoneesta oman uuden ja isomman, pääsin minä sisustamaan itselleni omaa huonetta. Olin mielikuvissani sisustanut sitä jo pidemmän aikaa, mutta tilaa oli käytännössä vähemmän: sinne ei mahtunutkaan löhönojatuolia. Tosin ostin sellaisen silti: pääsemme olohuoneen vanhasta ja rumaksi menneestä halpistuolista eroon, ja tilalle tulee Harri Koskisen suunnittelema k-tuoli.

Oma huoneeni on valmis, siellä on sänky, vanha maitoseparaattori hyllynä, samaa tummaa puunsävyä
oleva vintage-laatikosto, valkoinen String-hyllykkö työpöytänä, valkoiset pellavaverhot, parvekkeelta sisälle tuodut laventeli ja muratti huonekasveina. Oma huone on unelmien täyttymys tällä hetkellä, pääsen nopeasti omaan rauhaan, ja yksin nukkuminenkin tuntuu ylellisyydeltä. Vähään aikaan en ole uniongelmista kärsinytkään.

Melkein tekisi mieleni pitää tupaantuliaiset.