Villa

Nyt en puhu villasta materiaalina, vaan huvilasta. Olin tässä kuussa kuutena päivänä kouluttautumassa Villa Hvittorpissa Kirkkonummella. Paikka oli upea, korkealta saattoi aavistella kesäistä maisemaa järvelle, joka nyt oli jäässä ja lumen peitossa. Talvinen näkymäkin oli kyllä vertaansa vailla.

Jos on joskus päässyt käymään Villa Hvitträskissä, voi mielessään kuvitella samaa tyyliä, sillä tämä villa on saman arkkitehtikolmikon (Saarinen, Gesellius, Lindgren) suunnittelema, pienempi vain.

Paikka teki vaikutuksen, koulutuskin oli hyvä. Onneksi älysin ottaa kameran mukaan, sain vähän ikuistettua paikkoja. Harmittavan vähän toisaalta, sillä kuvattavaa olisi riittänyt. Paikka ei taida olla auki suurelle yleisölle, joten tässä vähän makupaloja sieltä.

*

J'ai eu l'occasion de participer à une formation pour des enseignants de collège et de lycée qui a eu lieu dans une villa, Villa Hvittorp, à Kirkkonummi, dans un milieu extraordinaire. Elle se trouvait sur une colline, au bord d'un lac. Ce n'était pas difficile à imaginer la vue sur le lac en plein été. Bien sûr, le lac était maintenant couvert de glace et de neige, la vue étant pas mal en hiver non plus.

Si vous avez eu la chance de visiter la Villa Hvitträsk, vous pouvez prévoir le style de Hvittorp car elle a été dessinée par les mêmes architectes que Hvitträsk (Saarinen, Gesellius, Lindgren). Sauf celle-là, je veux dire Hvittorp, est plus petite.

La villa et les lieux m'ont impressionnée. Sans oublier que la formation était superbe. Heureusement je n'ai pas oublié de prendre mon appareil photo, ci-joint quelques-unes. Par rapport à la durée de la formation (6 jours), je n'en ai pas beaucoup.

Holly: Uuden vuoden projekti - Projet de la nouvelle année - New year's project

Kävin ennen joululomaa ostamassa langat valmiiksi odottamaan. Työn olin jo valmiiksi valinnut. Rowanin lehdessä numero 50 olisi ollut vaikka kuinka monta neuletta, jotka olisin voinut tehdä. Valitsin niistä hankalimman, koska mitä vaivalloisempi kutomus sitä iloisempi olen, jos lopputulos on onnistunut. Tässä täytyy oikein kunnolla keskittyä, jokainen rivi on erilainen eikä kuviota siten voi oppia ulkoa.

Värejä on yhteensä 14, yksi niistä on eri kuin ohjeessa. Puiden oksat tulevat tummanruskealla, kun kaupassa ei ollut väriä 170 (Seafarer) enkä jaksanut tilata oikeaa, koska halusin päästä heti hommiin. Mielestäni tummanruskea sopii oikein hyvin. Violetti ja oliivinvihreä loppuvat seuraavaksi, mutta ihan vielä ei tarvitse alkaa tilailla mitään. Lankakeriä varten virkkasin niille sopivan säilytyskassin, jota on helppo siirrellä. Näyttää myös siistimmältä.

Tässäpä tämä loma on mennyt. Ihanaa taas kutoa oikein sydämensä kyllyydestä. Lisäksi olen yrittänyt vähän lukeakin pitkästä aikaa. Sain joululahjaksi Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan, josta olen kovasti tykännyt.

Ai niin, sain tytön villatakin valmiiksi joskus marraskuussa. Kuvat eivät oikein onnistuneet, kun hän ei halunnut poseerata eikä kaamosajan valo oikein ole eduksi mihinkään kuviin kamerallani.

*

J'avais trop de travail les dernières semaines avant les vacances de noël. J'avais quand même pu choisir un projet de tricot pour commencer dès le début des vacances. Les laines m'attendaient déjà, je les avais achetées en avance. Le modèle se trouve dans le Rowan magazine 50 où il y avait pas mal de choix, j'aurais pu faire plusieurs entre eux. Celui que j'ai choisi semble le plus difficile ce qui me plaît parce qu'ainsi le projet va-t-il durer longtemps et si je réussis, cela me fera très, très plaisir.

Ce poncho se tricote avec 14 couleurs. Une couleur se diffère de celle du modèle original : je n'ai pas trouvé la couleur numéro 170 (Seafarer) qu'on utilise pour les branches des arbres, je n'ai non plus voulu en commender car j'ai voulu commencer tout de suite. Donc, j'ai pris de la laine brun foncé ce qui va très bien à mon avis. J'aurai besoin de violet et de vert d'olive un de ces jours mais ça va encore. Pour toutes les pelotes j'ai crocheté un sac.

Comme j'ai été heureuse d'avoir pu tricoter de nouveau ! En plus, j'ai eu le temps de lire un peu : comme cadeau de noël j'ai eu William N. päiväkirja (Le journal de William N.) de Kristina Carlson que j'ai bien aimé. Là, on est à Paris de la fin du 19e siècle.

Ah, j'ai presque oublié : j'ai fini le cardigan de ma fille. Les photos ne sont pas superbes, elle ne voulait pas poser et en tout cas, c'est trop sombre pour avoir des photos réussies.

*