Takana on pahin syksy pitkiin aikoihin. Meinasin palaa loppuun, kun ei jäänyt vapaa-aikaa millekään omalle näennäisen vähäpätöiselle puuhastelulle. Pidän työstäni silloin kun sitä on sopivasti. Silloin teen vapaa-aikanakin mielelläni kaikenlaisia töihin liittyviä asioita, keksin uutta opetusmateriaalia tai opettelen jonkin uuden taidon, josta on töissä hyötyä. Tänä syksynä olen kai ollut aika iloton töissä, mikä on huono asia. Paljosta työstä on saanut onneksi parempaa palkkaa. Järkevä ihminen varmaankin säästäisi, mutta olen nyt ajatellut niin, että voin myös hankkia jotain, mikä tuottaa ehkä pidempään itselleni iloa kuin pelkkä saldon kasvattaminen.
Esikoiseni muutti alkusyksystä omilleen, haikeaa on ollut, mutta se on myös tuonut uudenlaisia onnen tunteita. Syksyn mittaan aloimme pikku hiljaa tehdä muutoksia kotiin, kun konkretisoitui, millaisen tyhjän tilan hänen poismuuttamisensa jätti.
Oli ihanaa heittää tavaroita pois tai edes vielä niitä jonnekin muualle säilöön. Ikävä kyllä meitä riivaa säilyttämisen kulttuuri. Vaikka tavarasta pitäisi päästä eroon, takaraivossa jyskyttää tunne, että elämme epävakaita aikoja, mitä jos näitä joskus tarvittaisiin, jos en minä, niin ehkä joku muu. Mökillä on varastointitilaa, joten sinne sitä rompetta sitten viedään.
Kun nuorempi lapsi sai isosiskonsa entisestä huoneesta oman uuden ja isomman, pääsin minä sisustamaan itselleni omaa huonetta. Olin mielikuvissani sisustanut sitä jo pidemmän aikaa, mutta tilaa oli käytännössä vähemmän: sinne ei mahtunutkaan löhönojatuolia. Tosin ostin sellaisen silti: pääsemme olohuoneen vanhasta ja rumaksi menneestä halpistuolista eroon, ja tilalle tulee Harri Koskisen suunnittelema k-tuoli.
Oma huoneeni on valmis, siellä on sänky, vanha maitoseparaattori hyllynä, samaa tummaa puunsävyä
oleva vintage-laatikosto, valkoinen String-hyllykkö työpöytänä, valkoiset pellavaverhot, parvekkeelta sisälle tuodut laventeli ja muratti huonekasveina. Oma huone on unelmien täyttymys tällä hetkellä, pääsen nopeasti omaan rauhaan, ja yksin nukkuminenkin tuntuu ylellisyydeltä. Vähään aikaan en ole uniongelmista kärsinytkään.
Melkein tekisi mieleni pitää tupaantuliaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti