Tuuriurheilija - Sportive saisonnière

Alkaa olla taas aika panna itsensä kuntoremonttiin. Itselläni tuntuu menevän aina niin, että kunto rapistuu pikkuhiljaa, mikä alkaa ottaa päähän enemmän ja enemmän, ja lopulta alan kuntoilla niin, että olen taas tyytyväinen. Tyytyväisyyden myötä taas laiskistun eikä enää niin huvita. Mikä noidankehä...

Nykyisen rapakuntoni takana on tämä pikkulapsielämä, kun edes hyötyliikuntaa ei oikein saa leikkipuistossa seisoskelulla tai lyhyehköillä kävelyretkillä, joilla edetään jos edetään ja sitten taas takaisin. No, eipä se myöskään auta asiaa, että aina istuu kotona kutomassa.

Pääsiäisenä maalla sain tietenkin flunssan enkä päässyt aloittamaan lenkkeilyä, jota varten olin oikein pakannut mukaan asianmukaiset varusteetkin. Ja tietysti ilmatkin olivat lämpimät ja aurinkoiset, joista en tosin juurikaan nauttinut, kun ulkona tuli heti kipeämpi olo. Onneksi en sentään ole sänkypotilas.

*

Il faut vraiment faire quelque chose bientôt car je ne me sens plus en forme. Ça se passe toujours de la même manière : ma condition physique commence petit à petit se délabrer ce qui m'embête de plus en plus. Finalement je me mets à faire de l'exercice jusqu'à ce que je sois contente à nouveau. Et quand je deviens contente, je n'ai plus envie de rien faire. Là voilà, mon cercle visieux.


C'est cette vie avec une petite enfant qui explique ma condition présente : dans les aires de jeux, je regarde la petite jouer sans vraiment bouger moi-même et quand on va nous promener, on n'avance pas tellement et si l'on avance, on avance lentement et puis on rentre à la maison. Bon, ça n'aide pas du tout si l'on reste assis en tricotant à la maison.


A Pâques je me suis enrhumée, et je n'ai pas pu commencer à faire du jogging à la campagne où j'avais même pris un équipement approprié. Il faisait bien sûr très beau et chaud duquel je n'ai pas vraiment joui parce qu'en dehors je me sentais encore plus malade. Heureusement je n'ai pas dû rester au lit tout le temps.