Kierrätystä kai sekin, että saimme iPadin lainaan. En tiedä, kuinka pitkäksi aikaa, mutta tarkoitus oli kokeilla, että kannattaako se hankkia vai ei. Toistaiseksi ainakaan minä en sellaista tarvitse, vaikka onhan se mukavaa, kun sillä netti aukeaa välittömästi eikä tarvitse istuutua tiettyyn paikkaan käyttämään sitä. Siitä kuitenkin tuntuu puuttuvan sellaisia toimintoja, joihin olen tottunut läppärin kanssa. Lisäksi tykkään kirjoittaa kunnon näppäimistöllä. Sunnuntaina luin Hesarin sen kanssa, mutta väsyin niin, että nukuin päivällä parin tunnin päiväunet.
Onhan siinä kyllä hyviä puoliakin. Maanantaina olin Helsingissä juomassa kympin kahvit ystävän kanssa, ja älysin ottaa iPadin mukaan viihdykkeeksi pikku neidilleni. Hän katseli YouTubesta Peppi-videoita, kun minä keskityin seurusteluun. - Olimme muuten Krullassa, joka on muuttanut isompiin tiloihin Lönnrotinkatu 13:een. Tällä kertaa otin sacherkakkua kermatuplaespresson kanssa. - iPadiin palatakseni, se on myös mukavan kevyt eikä vie laukussa paljoa tilaa. Kirjoja en kyllä voisi sillä lukea, paperille painetuissa kirjoissa on tunnelmaa, jollaista ei tietotekniikalla saa aikaan.
Toivoisin saavani joskus pitää puseroa, joka nyt on kuutta kerrosta vaille valmis. Olemme tyttären kanssa tällä hetkellä samanmittaiset ja noin samankokoiset muutenkin, joten mittojen puolesta lainaamiselle ei ole estettä. Veikkaanpa kuitenkin, että tämä kierrätystoive jää haaveeksi.Harmikseni jouduin vielä ostamaan yhden kerän valkoista lankaa, kun se nyt loppusenteillä loppui kesken.
*
Je n'aurais jamais cru il y a 25-27 ans qu'un pull en coton que j'ai tricoté pour moi-même à mon adolescence soit un jour portée par ma propre fille au même âge. En fait, c'est incroyable qu'elle veut bien de l'avoir à la fin du compte. D'autre part, je suis émue. Le modèle est typique des années 80 : très ample. Sa couleur est jaune clair. Il me semble que les jeunes de nos jours trouvent toute sorte de recyclage tout à fait naturel ainsi qu'ils essayent de nouveaux styles sans préjugés. Certes, je me portais aussi avec plaisir des vêtements faits par ma mère dans les années 60, mais je crois que j'avais à l'époque environs 20 ans.
On pourrait dire que c'est aussi du recyclage qu'on a emprunté iPad. Je ne sais pas pour combien de temps, mais on avait l'intention de l'essayer si ça vaut la peine de l'acheter ou non. Pour le moment, je pense que je n'en ai pas besoin, mais je dois dire que j'aime bien que l'Internet s'ouvre immédiatement et que je puisse l'utiliser n'importe où. Pourtant, il semble manquer quelques fonctions auxquelles je me suis habituée avec ordinateur portable. En plus, je préfère écrire avec un vrai clavier. Dimanche, j'ai lu la version d'iPad du journal Helsingin Sanomat ayant pour résultat que j'ai été tellement fatiguée que j'ai dormi deux heures pendant la journée.
Bien sûr, iPad a aussi des côtés positifs. Lundi matin, j'ai été à Helsinki avec une amie pour prendre un café, et j'ai pensé à le prendre sur moi pour le divertissement de ma petit demoiselle. Elle a regardé des vidéos de Fifi Brindacier tandis que je me suis concentrée à parler avec mon amie. - D'ailleurs, nous avons été à Krulla qui se trouve désormais à la rue Lönnrotinkatu 13. Cette fois-ci j'ai pris du gâteau Sacher avec espresso double à la crème. - Mais revenons à nos moutons, c'est-à-dire à iPad, il est aussi très léger et il ne prend pas beaucoup de place dans un sac. Je ne pourrais pas quand même lire des livres avec celui-ci, ce n'est pas le même sentiment qu'avec la littérature imprimée.
J'espère pouvoir me porter le pull qui ne manque que six rangs. Moi et ma fille, nous sommes aussi grandes/petites à ce moment-là et à peu près la même taille, donc ça ne pose pas de problèmes pour l'emprunter. Mais je crois que ça reste un rêve.
C'était un peu ennuyeux que j'ai dû acheter encore une pelote de laine blanche parce qu'elle est épuisée juste aux derniers centimètres.


Meidänkin äitillä on pussi tai pari vanhoja vaatteitaan liiterissä, ja pengon ne säännöllisesti taas muistaessani, n. kerran vuodessa, ihan siltä varalta, että mitat tai mieli olis muuttunut. Kyllä sieltä aina sillon tällön joku vanha, tuttu asu kelpaa käyttöön. Harmi vaan, että äiti oli jopa minuaki hoikempi teininä, tai sitten sillon käytettiin vieläkin tiukempia vaatteita kuin nykyään, niin ei jotkut mahdu päälle. Säilytähän vanhat aarteet tytöille vielä pitkään, kyllä sieltä aina jotain aarteita löytyy sitä mukaa kun kasvavat! Inhottavaa kuunnella, kun äiti kertoo millasia asuja sillä on ollu, eikä ole minulle säilyttänyt, mokoma.
VastaaPoistaPS olipa kiva löytää sunkin blogi!
- Jenni-serkku
Kiitos Jenni kommentista! Etsin pari päivää sitten sun blogia, mutta en sitten muistanutkaan täysin oikein sen nimeä enkä ehtinyt katsoa sitä muualta. Telepatiaa ilmassa!
VastaaPoistaNäköjään ei kannata heittää mitään vaatteita pois. Viime muutossa heitin ja tietenkin olen kaipaillut niitä sittemmin. Lisäksi isompi tyttö on jo löytänyt vaatekaapista muutakin. Se tuntuu aika hassulta. Olemme niin samankokoisia tällä hetkellä, että jos saisin, lainaisin joitakin hänenkin vaatteitaan...