Holly: Uuden vuoden projekti - Projet de la nouvelle année - New year's project

Kävin ennen joululomaa ostamassa langat valmiiksi odottamaan. Työn olin jo valmiiksi valinnut. Rowanin lehdessä numero 50 olisi ollut vaikka kuinka monta neuletta, jotka olisin voinut tehdä. Valitsin niistä hankalimman, koska mitä vaivalloisempi kutomus sitä iloisempi olen, jos lopputulos on onnistunut. Tässä täytyy oikein kunnolla keskittyä, jokainen rivi on erilainen eikä kuviota siten voi oppia ulkoa.

Värejä on yhteensä 14, yksi niistä on eri kuin ohjeessa. Puiden oksat tulevat tummanruskealla, kun kaupassa ei ollut väriä 170 (Seafarer) enkä jaksanut tilata oikeaa, koska halusin päästä heti hommiin. Mielestäni tummanruskea sopii oikein hyvin. Violetti ja oliivinvihreä loppuvat seuraavaksi, mutta ihan vielä ei tarvitse alkaa tilailla mitään. Lankakeriä varten virkkasin niille sopivan säilytyskassin, jota on helppo siirrellä. Näyttää myös siistimmältä.

Tässäpä tämä loma on mennyt. Ihanaa taas kutoa oikein sydämensä kyllyydestä. Lisäksi olen yrittänyt vähän lukeakin pitkästä aikaa. Sain joululahjaksi Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan, josta olen kovasti tykännyt.

Ai niin, sain tytön villatakin valmiiksi joskus marraskuussa. Kuvat eivät oikein onnistuneet, kun hän ei halunnut poseerata eikä kaamosajan valo oikein ole eduksi mihinkään kuviin kamerallani.

*

J'avais trop de travail les dernières semaines avant les vacances de noël. J'avais quand même pu choisir un projet de tricot pour commencer dès le début des vacances. Les laines m'attendaient déjà, je les avais achetées en avance. Le modèle se trouve dans le Rowan magazine 50 où il y avait pas mal de choix, j'aurais pu faire plusieurs entre eux. Celui que j'ai choisi semble le plus difficile ce qui me plaît parce qu'ainsi le projet va-t-il durer longtemps et si je réussis, cela me fera très, très plaisir.

Ce poncho se tricote avec 14 couleurs. Une couleur se diffère de celle du modèle original : je n'ai pas trouvé la couleur numéro 170 (Seafarer) qu'on utilise pour les branches des arbres, je n'ai non plus voulu en commender car j'ai voulu commencer tout de suite. Donc, j'ai pris de la laine brun foncé ce qui va très bien à mon avis. J'aurai besoin de violet et de vert d'olive un de ces jours mais ça va encore. Pour toutes les pelotes j'ai crocheté un sac.

Comme j'ai été heureuse d'avoir pu tricoter de nouveau ! En plus, j'ai eu le temps de lire un peu : comme cadeau de noël j'ai eu William N. päiväkirja (Le journal de William N.) de Kristina Carlson que j'ai bien aimé. Là, on est à Paris de la fin du 19e siècle.

Ah, j'ai presque oublié : j'ai fini le cardigan de ma fille. Les photos ne sont pas superbes, elle ne voulait pas poser et en tout cas, c'est trop sombre pour avoir des photos réussies.

*

Elonmerkkejä - Signes de vie - Signs of life

Työ on vienyt mukanaan ajatukset ja vapaa-ajan. Muutaman viikon olin kokonaan kutomatta, mikä oli silkkaa kidutusta. Nyt on taas puikot heilumassa, mutta ei läheskään joka päivä. Alkaa olla pikkuisen villatakki jo vähän pieni, joten hän saa pian uuden.

Sain jo elokuussa valmiiksi alpakasta kutomani puseron, Snow White -nimisen mallin. Jonkun kerran on päälläkin ollut. Lisäksi olen onnessani pitänyt Lidiya-mekkoani, voi miten se onkaan ihana väreiltään ja niin kevyt.

Sain myös otettua itseäni niskasta kiinni ja ommeltua loppuun takin, jonka viime syksynä aloitin. Silloin jätin sen kesken, kun oli muka seuraavana jokin hankala kohta ja näki heti, että se olisi aivan liian iso vajaa 2-vuotiaalle. Nyt rykäsin sen valmiiksi, ja nyt kokokin on sopiva. Pitäisi kyllä enemmän käyttää ompelukonetta, vaan siihen on isompi kynnys kuin neulomiseen, vaikkei sopivien lankojenkaan löytäminen ole aina helppoa.

*

Il me semble que je n'ai plus de passe-temps, je suis tellement prise par le travail. Pour le moment c'est une vraie torture si je ne peux pas tricoter. Heureusement, j'ai quand même pu commencer quelque chose, la petite aura un nouveau cardigan. Elle a tellement grandi que celui qu'elle porte maintenant commence à être trop petit.

En août, j'ai fini le pull en alpaga que j'ai tricoté pour moi-même, le model s'appelait Snow White. Je l'aime bien et j'ai déjà eu quelques occasions pour le porter. En plus, j'ai été heureuse de pouvoir porter de nouveau Lidiya, la robe que j'ai tricoté l'hiver dernier. J'adore ses couleurs et sa légèreté.

J'ai aussi fini un travail de couture que j'avais mis à côté il y a un an. Pour moi coudre n'est pas aussi facile que tricoter bien qu'il prenne aussi pas mal de temps de trouver de la laine parfois. En tout cas, le manteau de ma petite fille est assez bien réussi, n'est-ce pas ?

Uusia tuulia

Tulipa oltua yli kolme vuotta vapaalla kesken pahimpien ruuhkavuosien. Teki niin hyvää.

Lapsukainen on ollut kaksi viikkoa päiväkodissa. Eroa on itketty puolin ja toisin. Lapsi iltaisin ja aamuisin, minä lähinnä töihin ajaessa. Onneksi ei ole sattunut mitään, kun en kyynelsilmin ole oikein nähnyt mitään, saati keskittynyt ajamiseen. Nyt toisen viikon lopussa molempien itkut ovat loppuneet, on ollut kiva viedä toista päiväkotiin, kun sinne ollaan menty ihan innoissaan.

Kahden viikon töissäolon jälkeen alkaa jo pikku hiljaa tottumaan. Muisti palailee pätkittäin mitä tulee opettamiseen ja nuorten kanssa vääntämiseen. Hyvältä tuntuu kaikin puolin. Kiire on melkoinen, mutta onneksi tunnelma rento ja konstailematon. Rehtori ja apulaisrehtorikin sanoivat, että ekana vuonna riittää, että muistaa, mitä aineita opettaa. On vaan kauhea nälkä koko ajan, kun ei ole vielä tottunut näin kovaan energian kulutukseen. Taidan olla vähän laihtunut taas, vaikkei yhtään tarvitsisi.

Hiukan olen ehtinyt kutoakin. Sain ennen töiden alkua valmiiksi miehen villapuseron, josta tuli omasta mielestäni hieno. Toivon hartaasti, että hän myös käyttäisi sitä joskus. Valitti, että on kainaloista vähän tiukka...

Aloitin tekemään myös itselleni uutta puseroa. Mallin nimi on Snow White, se on helppoa ribbineulosta, joten sitä tekee periaatteessa nopeasti, jos vain ehtii asettua aloilleen. Opin uuden tavan luoda ribbineuleen silmukat, lopputulos on mukavan näköinen (katso kuvaa alla). On vain ollut niin paljon töitä illaksi kotiin viemisiksi, ettei enää ole jaksanut tarttua kutimiin. Seuraavassa jaksossa on kymmenen tuntia vähemmän opetusta. Silloin ehtii ja jaksaa taas harrastaakin!

Ei hotelliin! - Pas dans un hôtel ! - Not to a hotel!

In Denmark, there was Finnish design all over the hotel at Vejby.

Tuli tänä kesänä taas yövyttyä muutama yö hotelleissa, mikä on mielestäni lähes aina vähän ankeeta, varsinkin jos yöpyjiä on samassa huoneessa useampia. Ihan kuin vankilassa. Tai no rahalla saa, mutta aina sekään ei auta.

Olimme Vaasassa pari yötä kalliimman puoleisessa huoneessa pari yötä, mutta ensimmäisenä yönä unen saanti tyssäsi yläkerran teknojumputusdiskoon. Pari tuntia tympiinnyttin, kunnes mies sai tarpeeksi ja lähti respaan valittamaan asiasta. Huoneeseen tuli henkilö toteamaan melun, ja hetken päästä disko hiljeni huomattavasti. Huone oli sen verran hintava, että kannatti valittaa: saimme myös hyvityksiä ja mieluisia lahjakortteja.

Tänään tavattiin vanha pariisilainen ystävä, joka Helsingissä käydessään on jo monet vuodet vuokrannut asuntoja suoraan omistajilta. Netin kautta tietenkin. Hän on yleensä ollut vakiasunnossa Hietaniemessä, mutta kun siellä on asunnon myös Pariisissa asuva omistaja paikalla, on täytynyt keksiä muuta. Asuntoja on löytynyt Kalliosta, Suomenlinnasta ja tällä kertaa Etu-Töölöstä Museokadulta. Suomenlinna oli tosi jännä, mutta uskomaton on tämä tämänkertainenkin: viikkohinta 500 euroa, asunnossa 84 neliöö, pesukone, kuivauskone, iso kylppäri, kiva avokeittiö, design-huonekaluja, telkkari, nettiyhteys yms. Voittaa kyllä hotellit mennen tullen!

Museokatu 34, Etu-Töölö district

Front door from inside

Inside the apartment, in the living room

A nice sofa in the living room

In the bedroom.

View from the kitchen.

*

Cet été, on a passé quelques nuits aux hotels, ce qui est presque toujours à mon avis un peu lugubre, comme en prison, surtout s’il y a plusieures personnes dans la même chambre.  Bon, avec fric on pourrait avoir n’importe quoi, mais même ça n’aide pas chaque fois.

A Vaasa, on avait pris une chambre chère pour deux nuits, mais la première nuit, on avait mal à endormir à cause d’un disco de techno au dernier étage. On s’énervait environ deux heures jusqu’à ce que mon mari en a eu assez et est descendu à la reception pour plaindre. Un homme est venu constater le bruit et peu après on n’entendait presque rien. La chambre coûtait tellement cher que ça valait la peine de plaindre: on a aussi eu des remises ainsi que queques coupons-cadeaux qui nous ont plûs.

Aujourd’hui on a rencontré un vieil ami parisien qui depuis plusieurs ans loue des appartements directement de leurs propriétaires quand il vient à Helsinki. Par l’Internet, bien sûr. Normalement il peut louer un studio à Hietaniemi mais quand la propriétaire (qui habite aussi à Paris) est là elle-même, il doit trouver quelque chose d’autre. Il en a trouvé au quartier de Kallio, Suomenlinna et cette fois-ci au quartier d'Etu-Töölö, à la rue de Museokatu. Celui de Suomenlinna (une île de forteresse) était spécial, mais celui où il séjourne maintenant est incroyable : 500 euros par semaine, 84 m², une machine à laver et à secher, une grande salle de bains, une cuisine qui s’ouvre à la salle de séjour, des meubles de design, une télé, l’accès à l’Internet, etc. Mille fois meilleur que les hôtels !

*

Lisää muistoja - Plus de souvenirs - More memories

Luulin ottaneeni enemmänkin kuvia vanhempieni luona olevista tauluista, jotka ovat jo lapsesta asti olleet tärkeitä, mutta eipä niitä ollutkaan kuin kolme. Joitakin muitakin oli, mutta niin epätarkkoja, ettei niiden laittamisesta tänne ole kenelläkään mitään iloa.

J'ai cru que j'aurais pris chez mes parents plus de photos des tableau qui me comptent depuis l'enfance, mais il n'y en avait que trois. En fait, il y en avait d'autres mais elles étaient tellement floues que ce n'est pas la peine de les publier ici.

I thought I had taken more pictures of the paintings at my parents' that were important to me already as a child, but there were only three of them. Sure, there were some more but the photos were so blurry that downloading them here would not be a good idea.

*

Nämä kaksi ensimmäistä on äidin nuoruuden ystävän Maijan tekemiä. Ajattelin aina, että poninhäntäinen tyttö olisi äitini, mutta enpä oikeastaan ole varma. Ehkä se onkin jonkun muun kuva. Toisessa kasvot punaisella taustalla on aina tuntunut herkältä, kauniilta ja hiljaiselta. Siinä on joku, jolla on paljon ajatuksia.

Ces deux premiers ont été faits par Maija, une amie de la jeunesse de ma mère. Je pensais toujours que la fille avec la queue de cheval serait ma mère, mais je ne suis plus sûre. Peut-être est-elle quelqu'une d'autre. Sur la deuxième tableau, le visage au fond rouge m'a toujours paru sensible, beau et silencieux. Là, il y a quelqu'un dont la tête est remplie de pensées.

These two first pictures have been done by Maija, my mother's teenage friend. I always thought the girl with the pony tail would be my mother but actually I'm not sure. Maybe it is someone else. In the other one, the face in the red background has always seemed sensitive, beautiful and quiet. It's someone with lots of thoughts in his/her mind.

Tässä kolmannessa kehykset meinaa viedä huomion kuvasta. En tiedä kenen tekemä se on, mutta siitä tulee levollinen olo. Yleensä en edes tykkää tällaisista perinteisistä valokuvamaisista maalauksista, mutta tätä on tullut kateltua. Pian tulevat taas elokuun auringonlaskut, jotka ovat juuri tuollaisia monesti.

Dans ce troisième les cadres presque dominent la peinture. Le peintre m'est inconnu, mais la sérénité et la tranquillité de la peinture me plaisent beaucoup. Normalement je ne suis pas une fan de la peinture traditionnelle, mais celle-là a pris mon attention. C'est bientôt l'heure des couchers de soleil de l'août qui sont souvent comme ça.

In this third one, the frames almost take the principal role. I don't know who's painted it, but it gets me peaceful. Usually I don't even like traditional photolike paintings but this has caught my eye very often. Soon there will be the sunsets of August which often look like that.



Lego-palikan maassa - Dans le pays de la brique Lego - In the land of Lego brick

Kun mies on lomalla, tuntuu, että olemme koko ajan lennossa jossain. Nyt ollaan pari päivää kotona, kunnes taas pakataan vastapuretut kassit ja taas mennään.

Öresundsbro, Malmö-Copenhagen

Olimme juuri kuusi päivää Tanskassa, jonne matkaaminen kestää, jos menee omalla autolla - ensin laivaan yöksi ja seuraava päivä autossa kärvistelyä Etelä-Ruotsin läpi. Kokeiltiin valtavaa Öresundin siltaa ja tunnelia Malmöstä suoraan Kööpenhaminaan. Se oli sen väärtti, harmitti vain, että sillalla piti posottaa niin lujaa (110 km/h). Eihän siinä ehtinyt ihailla merimaisemia, eikä sieltä tosin tavallisesta henkilöautosta paljoa näkynytkään. Takasin tullessa lähinnä pelotti, kun satoi ja tuuli niin lujaa.

Danes having picnic

Itse olen ollut Köpiksessä monesti ja aina olen tykännyt sikäläisestä elämänmenosta ja ilmapiiristä. Pohjolan Italiaksi kuulemma kutsutaan, enkä ihmettele. Saimme majailla miehen kaverin asunnossa, mikä oli ihanaa, ja hän päivitti kivasti meidän Tanska-tietouttamme kahdeksan vuoden kokemuksella.

Pikkulapsi mukana kaikki tekeminen sijoittuu päivään. Eka päivä oltiin Kööpenhaminan hienossa eläintarhassa, jossa itse vaikutuin eniten norsuista, kirahveista ja sarvikuonoista.



Carlsberg elephants



Seuraava päivä käveltiin mm. vanhan Carlsbergin tehtaan miljöön ohi, kierrettiin vanha teurastamoalue nykyisenä trendipaikkana, nähtiin paljon merta kanaaleissa, hienoa nykyarkkitehtuuria, syötiin kulttuuritalon terassilla, kahviteltiin Michelinin suosittelemassa kahvilassa Strøgetin varrella, jossa nähtiin hieno valokuvanäyttely Euroopan luonnon ihmeistä, pakolliset kaljat joimme Nyhavnissa, naureskeltiin Amalienborgin linnan vartijoita, ihmeteltiin turisteja kiipeilemässä Pienen merenneidon päälle ja syötiin mahtavat tapakset ennen kuin palattiin junalla takaisin.

 




Ex-slaughterhouse area

  


The Black Diamond, library



The Royal Café, Strøget



Danish girls having picnic at Nyhavn



Royal guards

Bikes everywhere

Maanantaina ajettiin noin 300 km päähän Vejbyhyn, jossa hotelliyövyttiin, mutta ennen sitä käytiin ilta pyörimässä Legolandissa 30 kilsan päässä. Lapset tykkäs. Kyllä minäkin niistä pienoiskaupungeista tykkäsin. Monenlaista uutta oli sitten viimekävemän.

Nyhavn by Legoland

Mount Rushmore, Legoland

Tiistaina palattiin Odensen kautta Kööpenhaminaan.



 Odense



Odense

H.C. Andersen's homestreet, Odense

Keskiviikkona kierrettiin vielä Köpistä, pidettiin sadetta Christianborgin palatsissa ja käytiin Christianiassa. Kummassakaan ei saanut ottaa kuvia, mutta linnassa se kiellettiin sivistyneesti, Christianiassa yritti aineissa oleva tyyppi ajaa ensin pyörällä päälle ja halusi tarkistaa ottamani kuvat, jottei niissä näy "heitä". Uhkasi viedä koko kameran, jos en ottaisi yhtä kuvista pois. No, se olikin ainoa aidan sisäpuolella otettu. Lasten kanssa moinen vastaanotto tuntui äärimmäisen ikävältä eikä koko paikassa näyttänyt sen jälkeen näkyvän yhtään kivanoloista ihmistä, joten lähdimme pois. Harmi, olin kuvitellut paikan olevan nykyään turisti- ja lapsiperheystävällisempi.

Christiania bikes

"A village in a village. Christiania. For you and me."

Torstaina poislähtiessä satoi kovasti. Itse asiassa satoi ja oli kylmä koko matkan välietappiin Örebrohun, jossa vanha ystäväni perheineen asuu. Kyllä oli ilo suuri, kun yli kymmenen vuoden jälkeen taas tavattiin ja saatiin tutustua toistemme perheisiin, joita ei vielä viimeksi nähdessämme ollut. Oli mukava lähteä sieltä kohti Tukholmaa, kun matkaa oli vain noin 250 km eikä ollut yhtään ryytynyt olo kuin usein hotelliyön jälkeen.

*

Click to read the French and English versions here below:

Cassia

Sain tällaisen Cassia-tunikan valmiiksi lapsukaiselle Tanskan reissun aikana. Tanskaan luvattiin vähän epävakaita säitä, joten tunika tuli tarpeeseen, kun toiseksi viimeisenä päivänä sateli. Siinä oli hyvä kiertää Christianborgin linnan edustustiloja ja istua sateelta turvassa omissa vaunuissa. Harmitti, ettei linnaan saanut ottaa kameraa mukaan, muuten olisin saanut hulppeita kuvia tästä luomuksesta.

Tämä oli ensimmäinen neulomani täysin saumaton vaate. Helppoa ja nopeaa. Kätevää myös sikäli, että helmaa on helppo pidentää. Ihan mekoksi asti, jos siltä tuntuu.

*

J'ai fini cette tunique "Cassia" pour ma fille pendant notre séjour au Danemark. Avant notre départ la météo avait prévu qu'il ne fasse pas très beau, alors la petite en avait bien besoin quand il pleuvait le cinquième jour. Elle la portait en visitant le Palais de Christianborg à Copenhague. Quel dommage qu'il était interdit d'avoir son appareil photo sur soi, ça aurait été un milieu magnifique à photographier la tunique.

Cette tunique est le premier tricot que j'ai fait totalement sans coutures. Facile et rapide à tricoter. C'est aussi pratique parce qu'on peut facilement prolonger l'ourlet. Jusqu'à ce qu'elle devienne une robe si l'on veut.

*